Missä menee hyväksyttävyyden raja nettikirjoittamisessa?
Ihmisten välinen kanssakäyminen siirtyy koko ajan enemmän internetiin, jossa keskustelu saattaa välillä muuttua hyvinkin kiivaaksi. Omasta ja muiden elämästä kerrotaan nykyään ehkä jopa pääosin sosiaalisessa mediassa ja blogeissa. Mitä itsestään ja muista saa kirjoittaa ja missä vaiheessa voi tulla riski toisen kunnian tai yksityisyyden loukkaamisesta?
Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sananvapaus on turvattu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa sopimuksessa. Koska sananvapaus on perusoikeus, eli hyvin vahva oikeus ja koska sananvapaus on olennainen osa demokraattista yhteiskuntaa, siihen voidaan puuttua vain kun se on välttämätöntä.
Toisaalta kansalaisilla on perustuslain 10 §:n mukaan myös oikeus yksityiselämän ja kunnian suojaan. Kunnianloukkaussäännös ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittämisen rangaistussäännös turvaavat oikeuden yksityisyyteen. Tämäkään suoja ei ole kuitenkaan rajaton, vaan rangaistussäännöksen soveltamisessa on aina punnittava yksityiselämän suojan ja mahdollisen loukkauksen sekä tiedon levittäjän sananvapauden välistä suhdetta. Niin kutsutuissa vihapuherikoksissa on siten kyse sananvapauden ja yksityisyyden suojan välisestä intressipunninnasta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut, että punnittaessa vastakkain sananvapautta ja yksityiselämän suojaa molempia oikeuksia on otettava yhtäläisesti huomioon ja perustavanlaatuinen arviointiperuste on se, onko esimerkiksi julkaisulla edistetty yleisen mielenkiinnon alaan kuuluvaa keskustelua. Merkitystä annetaan myös julkaisun kohteena olevan henkilön yhteiskunnalliselle roolille tai tehtäville, jolloin erotetaan yksityishenkilöt niistä, jotka toimivat julkisissa yhteyksissä kuten poliitikot ja julkisuuden henkilöt. Julkaisun henkilön aikaisempi käytös julkisuudessa tai tiedon aikaisemmin saama julkisuus otetaan niin ikään huomioon, kuten myös tiedon esittämistapa ja julkaisun levinneisyys.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisrikokseen voi syyllistyä, jos esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Yksityiselämän käsite on hyvin laaja. Tuomioita on annettu muun muassa siitä, että on mainittu toisen henkilön perhestatus, työpaikka, osoite tai kerrottu vireillä olevasta rikostutkinnasta siten, että julkaisusta ilmenee uhrin henkilöllisyys. Kynnys katsoa, että yksityiselämään liittyvän tiedon julkaiseminen on loukkaavaa, on verraten matala, erityisesti kuvien osalta.
Kunnianloukkaukseen voi syyllistyä esittämällä toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa tai muutoin halventamalla toista. Myös kunnianloukkauksen tuomitsemiskynnys on verraten matala ja tuomioita on annettu sanoista apina, blondi, idiootti, lyhytnäköinen ja ahne.
Sekä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisrikos että kunnianloukkausrikos sisältävät rajoitussäännöksiä, joiden täyttyessä muutoin yksityiselämää tai kunniaa loukkaava tiedon esittäminen voidaan katsoa hyväksyttäväksi. Näin ollen myös loukkaavat, järkyttävät ja huolestuttavat tiedot ja ajatukset voivat kuulua vapaaseen keskusteluun, eli kärkevät ja halventavatkaan ilmaisut eivät välttämättä merkitse rikoslain tarkoittamaa toisen kunnian tai yksityiselämän loukkaamista, edellyttäen, että asiayhteys, jossa ilmaisu on esitetty, voidaan katsoa puolustavan tällaisten ilmaisujen esittämistä.
Mikäli julkaisu liittyy yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseen tai arvostelu kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa, tuomitsemiskynnys on korkeampi. Tuomitseminen rikoksesta edellyttää tällaisissa tapauksissa, että ilmaisu on ylittänyt sen, mitä voidaan asiayhteys huomioiden pitää hyväksyttävänä.
Jotta voitaisiin katsoa, että julkaisua ei ole tehty vain juoruilumielessä, eli tyydyttämään toisten uteliaisuutta, julkaisun tulisi muodostaa jonkinlainen kontribuutio yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi. Merkityksellisinä asioina pidetään muun muassa poliittista keskustelua, poliittisten vallanpitäjien toimintaa koskevaa keskustelua, viranomaisten toimintaa koskevaa keskustelua sekä taloudellisista, kulttuurisista ja sosiaalisista yhteiskuntaolosuhteista ja rikoksista käytyä keskustelua. Näin ollen julkaisun, joka koskee yksittäistä yksityishenkilöä ja hänen mahdollisia toimiansa, voidaan harvemmin katsoa täyttävän näitä kriteereitä. Rikosepäilyistä tai annetuista tuomioista ei voida kirjoittaa julkisuuteen siten, että epäillyn tai tuomitun tiedot selviävät julkaisusta, ellei henkilöllisyyden julkaisemiselle löydy erityistä hyväksyttävää perustetta.
Jokainen on itse vastuussa omista ajatuksistaan ja kirjoituksistaan. Rikosvastuu ulottuu kuitenkin myös sellaisiin teksteihin, joita joku muu on kirjoittanut, mutta jota kopioidaan tai jaetaan omassa sosiaalisessa mediassa. Toisten kirjoituksia kannattaa tämän takia jakaa harkiten.
Edellä läpikäydyt viharikokset edellyttävät tahallisuutta, jolla tarkoitetaan tässä sitä, että tekijä on tarkoittanut aiheuttaa toisen halventamista tai loukkaamista tai pitänyt sitä varmana tai varsin todennäköisenä. Tahallisuuteen kiinnitetään kuitenkin prosesseissa hyvin vähän huomiota, julkaistut sanat puhuvat useimmiten vahvasti puolestaan.
Hyvänä muistisääntönä voidaan pitää, että jokainen saa vapaasti kirjoittaa omasta elämästään, mutta heti kun tarinaan astuu mukaan kuka tahansa muu henkilö, olisi syytä harkita, voisiko asian kertominen loukata toisen henkilön yksityisyyttä tai kunniaa. Toisista henkilöistä ja niiden tekemisistä saa kertoa positiivisesta ja faktapohjaisesta näkökulmasta. Mikäli tekstistä jää kuva, että toisen henkilön toimintaan liittyy moitteita ja kritiikkiä, ollaan verrattain nopeasti tilanteessa, jossa edellä mainittu intressipunninta tulee tehtäväksi viranomaisten, eli poliisin ja tuomioistuimen toimesta.
