Lisärakentamisen riskeistä väärää tietoa Helsingin Sanomissa
Toimittaja Sami Takala julkaisi 3.1 HS verkkolehdessä artikkelin otsikolla ”Lisärakentamisesta voi tulla taloyhtiön asukkaille yllättäviä kuluja”. Artikkeli oli myös Helsingin Sanomissa sunnuntaina 5.1.
Artikkelissa on kommenttinsa antanut OTT Häkkänen sekä kiinteistöalan juristi. Koska artikkelista ei saa selville sitä, mitä haastateltavilta on kysytty, en halua arvostella heidän vastauksiaan. Sen sijaan koko lisärakentamista koskevasta kokonaisuudesta artikkeli antaa virheellisen kuvan.
Asuntoyhtiöiden tyypillisessä, mittakaavaltaan varsin pienessä lisärakentamisessa on tyypillisimmin kyse sauna-, varasto-, harrastus- ja vastaavien tilojen rakentamisesta osakkaiden käyttöön. Mikäli rakennettavat tilat tulevat osakashallintaan, ne useimmiten pyritään rahoittamaan osakkeiden luovutuksesta saatavalla merkintähinnalla ja jos tällaisessa pienimuotoisessa lisärakentamisessa otetaan lainaa, laina tulisi yhtiöjärjestysmääräyksin kohdentaa uusiin tiloihin.
Artikkeli ei millään tavalla erottele em. pienimuotoista yhtiön toimintaa huomattavaa taloudellista arvoa omaavasta laajemmasta lisärakentamisesta. Yhtiökäytännössä vakiintunut ja yleinen on menettely, jossa yhtiö luovuttaa lisärakentamista varten esimerkiksi välittömässä hallinnassaan olevan ullakkotilan osakepääomaa korottamalla. Kyse ei ole tällöin vastikerahoitteisesta lisärakentamisesta, vaan rakentamisen kustannuksista vastaa yksinomaan osakkeiden merkitsijä. Menettely on sama, jos yhtiö luovuttaa osan tontistaan uudisrakentamiseen ja uusi rakennus tulee osaksi vanhaa yhtiötä: rakentamisen kustannuksista vastaa rakennusoikeuden ostaja.
Asunto-osakeyhtiön mahdollisuuksia harjoittaa riskipitoista toimintaa rajoittavat useat asunto-osakeyhtiölain säännökset erityisesti lain luvuissa 3, 5 ja 6. Riskipitoista on toiminta, jossa lisärakentamista tehtäisiin kaupallisin tavoittein vastikerahoituksella siten, että hankkeen epäonnistuessa osakkaat vastikkeillaan kantavat seuraukset. Uusien huoneistojen rakentamiseen vastikerahoituksella vaaditaankin siksi kaikkien osakkaiden suostumus riippumatta siitä, jäävätkö huoneistot yhtiölle esimerkiksi vuokrauskäyttöön tai onko ne tarkoitus luovuttaa myöhemmin edelleen osakehuoneistoiksi.
Artikkelissa annetaan lisärakentamisesta ja sen menettelyistä ja riskeistä kuva, joka ei vastaa kiistattomasti vallitsevaa yhtiökäytäntöä. Kun yhtiö myy rakennusoikeuden, se saa rakennusoikeuden myynnistä varallisuutta kiinteistönpitoonsa ja rakennusoikeuden ostaja kustannuksellaan vastaa rakentamisesta. Rakennusoikeuden ostaja ei tällöin koskaan rahoita rakentamistaan yhtiön ottamalla taloyhtiölainalla vaan hankkii rahoituksen omista lähteistään, joten tästä vakiintuneesta toteutustavasta ei aiheudu ns. vanhoille osakkaille artikkelissa maalattuja riskejä.
Oma riskipitoinen ja täysin eri lukunsa on se lisääntyvä uudistuotannon malli, jossa asunnon voi ostaa marginaalisella hinnalla ja osakas ottaa vastatakseen huomattavasta lainasta, joka on grynderin ottamaa taloyhtiölainaa. Tällöin jutussa sisältönä oleva vihtahousun seinälle maalaaminen pitää paikkansa.
