Katsaus alkuvuoden IPR-oikeuskäytäntöön

Markkinaoikeus toimii Suomessa erityistuomioistuimena muun muassa immateriaalioikeudellisissa riita- ja hakemusasioissa. Sen ratkaisuista saadaan suuntaviivoja lainsäädännön tulkintaan – mikä tarjoaa yrityksille ja oikeudenhaltijoille varmuutta juridisten tilanteiden hallintaan. Ennen syksyn kiireitä onkin hyvä hetki ottaa katsaus alkuvuoden IPR-oikeuskäytäntöön.

Markkinaoikeuden arvioitavana on ollut muun muassa Instagram-julkaisukuvien lainaus- ja siteerausoikeudet, tavaramerkin erottamiskyvyn saavuttamisen osoittaminen käytön kautta sekä IPR-loukkaustilanteissa tuomittavat hyvitykset ja korvaukset sekä kanteen peruuttamisen vaikutus oikeudenkäyntikuluvastuisiin.

Riitatilanteissa on suositeltavaa tehdä aina tapauskohtainen menestymisarvio oikeudenkäyntiä varten asiamiehen kanssa. Lisäksi on hyödyllistä laatia etukäteen strategia erilaisia hallinnollisia prosesseja varten sekä oikeudenloukkausten ennaltaehkäisemiseksi tai niihin varautumiseksi. Useat loukkaustilanteet saadaan selvitettyä ja sovittua ilman oikeudenkäyntiäkin.

Some-alustoilla julkaistujen kuvien lainaamisessa oltava tarkkana

Some-alustoilla julkaistujen kuvien kopiointia ja oikeudetonta käyttöä koskevat tilanteet ovat lisääntyneet. On hyvä muistaa, että jo pelkkä valokuvan lähioikeudellinenkin suoja on 50 vuotta, mikä on pitkä aika huomioiden kuvien nopean käyttösyklin. Tyypillisessä loukkaustilanteessa kuvaa on hyödynnetty luvatta esimerkiksi mainontaan kolmannen some-alustalla. Moni tapaus saadaan kuitenkin selvitettyä tehokkaasti osapuolten välisin neuvotteluin.

Suomessa markkinaoikeuden arvioitavana on ollut kysymys Instagram Stories-osion kuvakaappauksen käytöstä kuvituskuvana (MAO:125/21 ja MAO:126/21 – ’Alma Media / Sanoma Media v. Räikkönen’, ei vielä lainvoimainen). Markkinaoikeus katsoi, ettei sanottu käyttö ollut sallittua, koska hyväksyttävän lainauksen- tai siteerauksen edellytykset eivät täyttyneet muun muassa siksi, että kuvien käyttöyhteys oli ainoastaan Räikkösen arkipäiväinen vitsailu. Kyse ei siis ollut uutisarvon kannalta merkittävästä asiasta, eli ns. päiväntapahtumasta. Jää nähtäväksi, jatkuuko asian käsittely vielä ylimmässä oikeusasteessa. Joka tapauksessa päätös avaa hieman linjanvetoa siihen, miten lehdistö pystyy määrittämään ne tilanteet, joissa se saa käyttää kolmansien kuvia uutisissaan. Markkinaoikeuden päätökseen ja sen perusteluihin kannattaa tutustua kokonaisuudessaan, sillä ne sisältävät myös muita mielenkiintoisia näkökohtia – esimerkiksi niissä on käsitelty väitettä Instagram-palvelun käyttöehtojen vaikutuksesta hyvityksen määrään.

Tavaramerkkiasioissa syytä panostaa näyttöön – merkin käyttö yleissanana vaarallista

Näyttö on usein oleellinen immateriaalioikeudellisten kysymysten arvioinnissa. Näin oli myös markkinaoikeudessa käsitellyssä asiassa, jossa arvioitiin GUBBE-merkin rekisteröitävyyttä (MAO:31/​21). Merkki GUBBE nimittäin katsottiin lähtökohtaisesti erottamiskyvyttömäksi muun muassa luokan 44 kotihoitopalveluille. Asiassa kuitenkin arvioitiin myös sitä, olisiko merkki käytön kautta saavuttanut tarvittavan erottamiskyvyn vuodesta 2018 alkaen ennen hakemispäivää 11.5.2020. Toimitettu näyttö oli kuitenkin markkinaoikeuden mukaan useiden tietojen osalta puutteellinen ja kohdistui myös hakemusajankohdan jälkeiseen aikaan. Markkinaoikeus niin ikään kiinnitti huomiota kyseessä olevan sanan käyttöön taivutetussa muodossa, mikä sen mukaan viittasi siihen, että kysymyksessä on pikemminkin yleissana kuin tavaramerkki. Tavaramerkkiasioissa onkin yleisesti syytä panostaa näyttöön sekä näytön yksityiskohtiin ja argumentteihin huolellisesti.

Näyttöhaasteet nousivat esiin myös hiljattain kohua herättäneessä ns. BIG MAC-ratkaisussa EU:n tavaramerkkivirastossa (11.1.2019, no 14 788 C), jossa arvioitiin käyttöä rekisteröinnin säilyttämisen kannalta. Asiassa EU:n tavaramerkkivirasto EUIPO katsoi, ettei näyttö riittänyt osoittamaan tavaramerkin käyttöä EU:ssa riittävällä tavalla. Näyttöseikkojen suhteen ollaan tarkkoja useissa viranomais- ja tuomioistuinprosesseissa.

Tavaramerkin käytöstä yleissanana puolestaan saatiin Suomessa jo aikaisemmin varoittava esimerkki SKYR-tapauksessa (MAO:413/​17), jossa tavaramerkkirekisteröinti julistettiin mitättömäksi. Asian perusteluissa mainittiin käyttö markkinoinnissa erottamiskyvyttömänä yleissanana kuvailemaan hapanmaitotuotetta ”skyrinä”. Tavaramerkinhaltijan tulee olla tarkka esimerkiksi markkinointiaineistonsa suhteen, ettei erottamiskykyä vesitetä varomattomasti.  

Hyvitys- ja korvausvaatimuksiin liittyvän osavoiton ja kanteen peruuttamisen vaikutukset oikeudenkäyntikuluvastuisiin

Prosessiekonomisista syistä markkinaoikeudessa ratkaistaan usein loukkauskysymykset ensin välituomiolla ja tämän jälkeen hyvitys- ja korvausvaatimukset erillisessä oikeudenkäynnissä. Vaikka hyvitys- ja korvausvaatimuksia on usein mahdollista täsmentää prosessin myöhemmässä vaiheessa, on niiden perustetta ja määrää syytä harkita tarkkaan. Asiassa (MAO:48/​21 – ’ALKO v. SUPER ALKO’, lainvoimainen) välituomiolla vahvistetun loukkauksen jälkeen kantaja luopui myöhemmässä vaiheessa vahingonkorvausvaatimuksestaan ja täsmensi hyvitysvaatimustaan siten, että esitetyn ’vähintään 10.000 euroa’ sijaan korvausvaatimukseksi täsmentyi yli 400.000 euroa, josta lopulta hyväksyttiin 80.000 euroa (alle viidennes). Kantajan katsottiin hävinneen asian siltä osin, kun se luopui vahingonkorvausvaatimuksestaan sekä hyvitysvaatimuksen osalta osittain. Tällä oli merkitystä oikeudenkäyntikuluvastuun jakaantumiseen. Vastaaja velvoitettiin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut prosessin myöhemmän vaiheen osalta vain osittain. Ratkaisu on hyvä muistutus osavoiton mahdollisista vaikutuksista oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumiseen.  

Asiassa (MAO:H126/​2021 ’Kurkitupa’) oli kyse oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta kanteen peruuttamisen jälkeen. Kanne peruutettiin pääasian osalta, kun vastaaja oli vireillepanon jälkeen luopunut suunnitelmista käyttää riidan alaista aputoiminimeä, luopunut sanotun aputoiminimen rekisteröinnistä ja ryhtynyt toimimaan toisella aputoiminimellä. Markkinaoikeus katsoi, että vastaaja oli velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska oikeudenkäynti olisi mitä ilmeisimmin vältetty, jos vastaaja olisi reagoinut kantajan sille lähettämään kirjeeseen kohtuullisessa ajassa.