Siirry sisältöön

Kannattaako asunto- ja kiinteistökaupasta riidellä?

Iltapäivälehtien uutisannissa on viime vuosina voinut vakiintuneesti seurata asunto-osakkeiden ja asuinkiinteistöjen riitojen lopputulemia. Kuluttajan asemassa olevat yksityishenkilöt laittavat peliin monta kertaa olemassa olevat säästönsä ja loppuosalle otetaan lainaa. Pelissä ovat siis jo tienatut ja tulevaisuuden vielä tienaamattomat rahat, sekä kyse on kaiken päälle omasta kodista. Niin myyjällä kuin ostajalla on isot intressit. Myyjä saa kaupasta rahat, joilla rahoitetaan tulevaisuuden asumista. Ostaja taas laittaa peliin omat olemassa olevat rahansa ja lainaa loput saadakseen itselleen ja perheelleen kodin.

Iltapäivälehtien artikkeleissa on vuoron perään voittanut myyjä tai ostaja. Luonnollisesti lukemistaan artikkeleista tekee helposti päätelmiä, varsinkin jos lukijalla on oma samankaltaista asiaa koskeva riita päällä. Jos on löytynyt kosteutta ja hometta tai on kyse rakennusvirheestä, niin halutaan ratkaisua ja tietoa, miten asia minun tapauksessani ratkaistaisiin. Valitettavasti lukemani perusteella artikkeleista on mahdotonta tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä.

Oikeudenkäynnissä ja riidassa on aina kyse eri säännösten ja niiden luomien periaatteiden punninnasta toisiaan vasten. Oliko myyjä täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa? Onko kohde sopimuksenvastainen vai onko kyseessä salainen virhe? Oliko ostaja laiminlyönyt ennakkotarkastusvelvollisuutensa vai oliko ostajalle syntynyt erityinen selonottovelvollisuus?  Jos kaupan kohteessa on korjattavaa, onko se oikeudellisesti vaikuttava virhe ennen kaupantekoa annetut tiedot huomioon ottaen ja missä määrin hinnanalennusta määrätään, jos siihen päädytään? Vai oliko kyseessä peräti olennainen virhe jolloin kauppa voitaisiin purkaa? Aika usein ollaan vielä eri mieltä siitä, pitääkö ollenkaan korjata ja jos pitää, niin paljonko se maksaa.

Johtopäätösten tekeminen vaatii kokonaisuuden ymmärtämistä. Kun irrottaa yhden asian kontekstistaan, niin varmasti saa haluamansa lopputuloksen. Saattaa käydä niin kuin eräälle kantajalle, joka oli ostanut tämän blogin kirjoittajan tekemän kirjan ja löytänyt sieltä luvun, joka tuki hänen kannettaan. Koska kuitenkin toisessa kohtaa kirjaa olisi ollut asiaa, jolla oli merkitystä kyseisessä casessa, niin huonosti kävi.

Iltapäivälehtien artikkelit ovat aina toimittajan näkemys tuomiosta. Tuomio on tuomarin näkemys siitä, miten riita ratkaistaan ja mitä oikeudenkäynnin aikana on kuultu; toisin sanoen mitä todistelua on vastaanotettu ja miten asia sen pohjalta pitää ratkaista. Monta oikeudenkäynnin aikana tapahtunutta asiaa jää jo tuomiossa lausumatta. Tämän kun vielä lyhyeksi artikkeliksi typistää, niin lopputulema saattaa olla, että monta olennaista asiaa jää sanomatta. Ei sillä, etteikö näistä saisi kirjoittaa. Saa ja kannattaakin kirjoittaa. Vaikka sanoin, että vaikea on näistä iltapäivälehtien artikkeleista johtopäätöksiä tehdä, niin yhden asian voi todeta niiden perusteella oikeaksi: kalliiksi tulee oikeudenkäynti, joskus vain toiselle, mutta usein molemmille, kun oikeudenkäyntikuluvastuuta jaetaan molemmille pitkän riidan päätteeksi.

Jos jotain iltapäivälehtien artikkeleista voi oppia, niin sen, että pitkittynyt riita ei ole myyjän tai ostajan etu. Monen oikeudenkäynnin jälkeen on voitu todeta, että kalliiksi tuli riita. Olisihan noilla oikeudenkäyntikuluilla maksettu korjaukset, joskus kahteenkin kertaan. Hyvän juristin tehtävä ei ole vaikeassa asiassa saattaa asiaa oikeuden ratkaistavaksi, vaan tarjota eväät konfliktista pääsemiseksi ratkaisuun. Asiakkaan etu – olipa kyse myyjästä tai ostajasta – on harvoin päästä otsikoksi iltapäivälehteen. Tämän ovat onneksi suurin osa riidan osapuolista myöskin sisäistäneet. Halu ratkaista riita-asia ilman oikeudenkäyntiä on suuri. Monta kertaa, kun osapuolilla on tieto siitä, miten asia tulisi todennäköisesti päättymään ja mikä on heidän asemansa riidassa, saavat ihmiset riidan sovittua. Ideaalitapauksessa ei juristia tarvita kuin taustalla kertomaan miltä heidän asiansa näyttää pykälien valossa. Kun molemmilla riidan osapuolella on ammattilaisen näkemys, niin ei se sovintokaan eli ratkaisu hirveän kaukana yleensä ole.

Petri Keskitalo

Asianajaja, osakas, varatuomari, OTL

045 137 76 73
«
»