Uusia velvollisuuksia elintarvikkeiden alkuperätietojen ilmoittamiseen
Huhtikuun alusta lähtien on sovellettu EU-asetusta, jolla pyritään antamaan kuluttajille entistä tarkempaa tietoa pakattujen elintarvikkeiden pääainesosien alkuperästä. Ennen 1.4.2020 markkinoille saatetut tai merkityt elintarvikkeet saa kuitenkin myydä varastoista loppuun vanhoilla merkinnöillä.
Uusi ilmoitusvelvollisuus koskee tilanteita, joissa elintarvikkeen alkuperämaa on ilmoitettu ja pääainesosan alkuperämaa on muu kuin koko elintarvikkeen alkuperämaa. Elintarvikkeen alkuperä voi ilmetä tavanomaisena ”Made in …” tai ”Valmistettu…” merkintänä tai muunlaisella ilmaisulla, jonka perusteella kuluttaja olettaa tuotteen olevan tietystä maasta. Tuottajan, valmistajan tai maahantuojan nimen ja osoitteen ilmaisuja ei kuitenkaan katsota elintarvikkeen alkuperämaan ilmoittamiseksi. Elintarvikkeen alkuperän ilmaiseminen voi tapahtua sanojen lisäksi kuvan tai symbolin avulla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi maiden liput tai kartat.
Vakiintuneet ilmaisut, kuten esimerkiksi nizzansalaatti, joiden ymmärretään viittaavan reseptiin eikä valmistusmaahan, on kuitenkin jätetty ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Myöskään suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja rekisteröityjen tavaramerkkien käyttö ei ainakaan toistaiseksi kuulu asetuksen soveltamisalaan, joten sellaisen esiintymisestä elintarvikepakkauksessa ei seuraa ilmoitusvelvollisuutta, vaikka pääainesosalla olisikin eri alkuperämaa.
Asetuksessa on määritelty ilmaisut, joita on käytettävä, jos pääainesosan alkuperämaa ei ole sama kuin elintarvikkeen alkuperämaaksi ilmoitettu. Vaihtoehtoina on joko ilmoittaa pääainesosan alkuperämaa tai kertoa pääainesosasta, että se ei ole peräisin samasta maasta kuin elintarvike, jolloin ei tarvitse mainita mikä sen alkuperämaa on. Pääainesosan alkuperämaata ei ole pakko ilmoittaa maan tasolla, vaan esimerkiksi maininnat ”EU”, ”muu kuin EU” tai ”EU ja muu kuin EU” ovat hyväksyttäviä. Tämä helpottaa pakkausmerkintöjä sellaisissa tilanteissa, joissa raaka-aineiden alkuperämaa vaihtelee.
Pääainesosalla tarkoitetaan sellaista elintarvikkeen ainesosaa tai ainesosien yhdistelmää, jonka osuus kyseisestä elintarvikkeesta on yli 50 prosenttia tai jonka kuluttaja yleensä liittää elintarvikkeen nimeen. Arvio jälkimmäisen kriteerin osalta tehdään jokaiselle elintarvikkeelle tapauskohtaisesti. Pääainesosa voi olla myös koostettu elintarvike, kuten hillo. Pääainesosia voi olla enemmän kuin yksi ja toisaalta osassa elintarvikkeita ei ole lainkaan pääainesosaa. Toimijan tehtävänä on harkita itse, mikä tai mitkä ovat kunkin elintarvikkeen pääainesosia. Pääainesosa on usein sellainen, joka mainitaan elintarvikkeen nimessä tai joka muutoin voi vaikuttaa kuluttajan ostopäätökseen.
EU-komissio ja Ruokavirasto ovat julkaisseet kysymyksiä ja vastauksia elintarvikealan toimijoiden avuksi. Tulkintakysymyksiä tulee ilmenemään jatkossakin ja on oletettavaa, että myös ohjeistusta tullaan päivittämään vielä useita kertoja.
Vaikka uudistuksella on hyvä tarkoitus, saattaa se johtaa siihen, että toimijat eivät enää ilmoita elintarvikkeen alkuperämaata silloin, kun sen ilmoittaminen ei ole pakollista. Nähtäväksi jää, johtaako uudistus tästä syystä lopulta siihen, että elintarvikkeiden alkuperästä saadaan jatkossa entistä vähemmän tietoja.
