Korkein oikeus: virheet, eurot ja puhevalta taloudellisessa loppuselvityksessä
Korkein oikeus on antanut hiljattain rakennusurakoita koskevan ennakkoratkaisun asiassa (KKO 2023:29), joka koskee vastaanottotarkastuksessa reklamoituja virheitä ja niitä koskevan vaihtoehtoisen euromääräisen korvausvaatimuksen esittämistä taloudellisessa loppuselvityksessä. Korkein oikeus muotoili asiaa seuraavasti:
”Rakennusurakan tilaaja oli rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaisessa vastaanottotarkastuksessa sekä taloudellisessa loppuselvityksessä esittänyt urakoitsijalle vaatimuksen lattiapinnoitteiden asennusvirheiden korjaamisesta. Tilaaja vaati myöhemmin oikeudenkäynnissä urakoitsijalta vahingonkorvausta virheen perusteella. Korkein oikeus katsoi, että tilaaja oli menettänyt oikeuden vaatia urakoitsijalta vahingonkorvausta, koska se ei ollut esittänyt rahamääräistä vaatimustaan viimeistään loppuselvitystilaisuudessa.”
Korkein oikeus siis katsoi, että vastaanottotarkastuksessa reklamoiduista lattiapinnoitteiden asennusvirheistä ei ollut riittävää esittää taloudellisessa loppuselvityksessä vain korjausvaatimusta, vaan tilaajan olisi tullut vaihtoehtoista vahingonkorvausvaatimusta koskevan puhevallan säilyttääkseen esittää myös euromääräinen vaatimus. Taustana ratkaisulle olivat rakennusurakan yleiset sopimusehdot ja näiden ehtojen 73.3 §:n mukainen vaatimus esittää taloudellisessa loppuselvityksessä vaatimusten määrät.
Hovioikeus oli ratkaissut asian aikaisemmin toisin. Hovioikeus katsoi, että taloudellisessa loppuselvityksessä esitetty vaatimus lattiapinnoitteiden korjaamisesta oli riittävää, koska sopimusvelvoitteet on ensi sijassa täytettävä sovitun mukaisesti ja muiden sopimusrikkomusten seuraamusten vaatiminen tulee ajankohtaisesti vasta, jos käy ilmi, että sopimusta rikkonut osapuoli ei ryhdy oikaisutoimiin tai että oikaisutoimet eivät ole riittäviä virheen haitallisten vaikutusten poistamiseen.
Merkille pantavaa on korkeimman oikeuden perustelu tuomion kohdassa 14:
”Tilaaja on siten velvollinen puheoikeuden säilyttääkseen esittämään mahdollisen virheen oikaisuvaatimuksen lisäksi rahamääräisen vaatimuksen viimeistään taloudellisessa loppuselvitystilaisuudessa, vaikka sillä ei vielä olisi varmuutta siitä, korjaako urakoitsija virheen vai ei. Tilaaja on myös velvollinen esittämään sen hetkiseen arviointiinsa perustuvan rahamääräisen vaatimuksen tilanteessa, jossa sillä ei vielä ole tarkkaa käsitystä aiheutuneen vahingon määrästä, mitä voidaan pitää varsin tavanomaisena tilanteena.”
Korkeimman oikeuden perustelu tällaisenaan luettuna voi tarkoittaa sitä, että virheet ja puutteet pitäisi hinnoitella taloudellisessa loppuselvityksessä tilanteissa, joissa niiden korjaaminen urakoitsijan toimesta on epäselvää.
Rakennusurakoissa tapahtuu tyypillisesti paljon virheitä, jotka dokumentoidaan urakan valmistuessa virhe- ja puutelistoilla. YSE-ehtojen mukainen aikaikkuna vastaanottotarkastuksen ja taloudellisen loppuselvityksen välillä voi olla verrattain lyhyt, koska YSE-ehdoissa (71.3 §) lähdetään siitä, että taloudellinen loppuselvitys järjestetään kuukauden kuluessa urakoitsijan lopputilityksen toimittamisesta. Virhelistat ovat usein pitkiä, virheiden selvittely on kesken ja korjaustavat epäselviä. Usein korjausprosessin selvitys voi vaatia useita jälkitarkastuksia. Edelleen urakoitsijan korjausoikeuteen liittyy myös valinta korjaustavasta, ja tilaajat eivät näissä tapauksissa halua yleensä lähteä etukäteen spekuloimaan korjaustavan valinnalla ja ratkaisun pitkäaikaiskestävyydellä. Monissa tapauksissa virheen korjaustavan ja korjauskustannuksen arviointi vaatii tutkimuksia ja korjaussuunnittelua.
Ratkaisun sisältö huomioon ottaen tilaajan virhevaatimuksia koskevia puhevallan menettämisväitteitä tullaan jatkossa tekemään ja niitä joudutaan selvittämään. Voidaan kysyä, miten hyvin annetut oikeusohjeet sellaisenaan soveltuvat rakennusurakan kontekstiin käytännön näkökulmasta.
Erikseen on hyvä huomata, että tapauksen kuvauksesta ilmenee vastaanottotarkastuksen pöytäkirjaan kirjatun, että urakoitsija ei hyväksynyt miltään osin tilaajan vaatimuksia. Vaatimukset oli siten kiistetty, ja ehkä tämä seikka on vaikuttanut ratkaisun taustalla sen arvioinnissa, onko tilaaja voinut olettaa urakoitsijan vielä tekevän korjausta. Tosin korkein oikeus olisi edellyttänyt ratkaisun kohdan 18 sanamuodon mukaan yhteisymmärrystä muusta kuin YSE:n mukaisesta menettelystä. Jatkossa jää nähtäväksi, mikä merkitys asian taustalle käytännössä tullaan antamaan.
Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen 14 kohtaa lukiessa jää myös epäselväksi, mitä korkein oikeus tarkoittaa sen hetkisen arviomäärän esittämisellä. YSE 73.3 §:n määriä koskevaa vaatimusta on perinteisesti tulkittu niin, että vaatimuksia esitetään epäselvissä tapauksissa enimmäismääräisinä. Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelut jättävät arvioinnin varaa sille, mitä tapahtuu käytännön oikeuselämässä, jos puutteellisin tiedoin taloudellisessa loppuselvityksessä esitetty arvio osoittautuukin liian pieneksi. Onko jatkossa syytä pohtia niin ikään sitä, voidaanko arviota loppuselvityksen jälkeen nostaa?
