Vastuuvakuutus ja sopimusvastuu

Rajoitusehto sopimusvastuusta

Yritysten yleisin vastuuvakuutus on toiminnan vastuuvakuutus, joka korvaa vakuutetun toisille aiheuttamia henkilö- ja esinevahinkoja sekä taloudellisia vahinkoja, jotka ovat yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtoihin sisältyy useita rajoitusehtoja. Yksi rajoitusehto on, ettei vastuuvakuutuksesta korvata vahinkoa, jos korvausvastuu perustuu sopimukseen, ellei korvausvastuuta olisi ilman sopimustakin.

Vahingon sattuessa vakuutusyhtiön hylkäävä korvauspäätös sopimusvastuuta koskevan rajoitusehdon perusteella on usein vakuutetulle ikävä yllätys. Asiasta syntyy usein erimielisyyttä vakuutusyhtiön kanssa.

Miksi sopimusvastuuta ei korvata?

Sopimusvastuuta koskevaa rajoitusehtoa on perusteltu mm. sillä, ettei vastuuvakuutuksen tarkoituksena ole vakuuttaa vakuutetun liikeriskejä eikä sopimussuorituksen täyttämistä. Toiminnan vastuuvakuutus ei ole takuu sopimusvelvollisuuksien täyttämisestä. Sopimusvastuun vakuuttaminen ei usein olisi käytännössä edes mahdollista tai ainakin olisi erittäin kallista.

Rajoitusehto on tulkinnanvarainen

Sopimusvastuuta koskeva rajoitusehto on tulkinnanvarainen. Tulkinnanvaraisuus johtuu siitä, ettei rajoitusehto sovellu, jos vakuutetulla olisi ollut korvausvastuu ilman sopimustakin. Pelkkä sopimussuhteen olemassaolo ei siis automaattisesti johda korvauksen epäämiseen.

Milloin korvausvastuu on sitten olemassa ilman sopimustakin? Asiaa on käsitelty korkeimmassa oikeudessa tapauksessa KKO 2017:44, jossa korkein oikeus omaksui aika tiukan kannan sopimusvastuun korvaamiseen. Korvausvastuu on korkeimman oikeuden mukaan olemassa ilman sopimusta, jos myös rikkomusperusteisen korvausvastuun edellytykset ovat täyttyneet eli vahinko on aiheutettu sopimuskumppanille rikkomalla sellaista huolellisuusvelvollisuutta, joka on olemassa sopimuksesta riippumatta. Käytännössä tämä tarkoittaa usein korvausvastuuta vahingonkorvauslain perusteella. Tämä tulkinta rajaa tavanomaisen vastuuvakuutuksen kattavuuden suhteessa sopimuskumppaniin usein aika pieneksi.

Vakuutuslautakunta on ratkaisuissaan omaksunut hieman joustavamman tulkinnan (FINE-016910 ja FINE-013867). Lautakunta viittaa vakiintuneeseen tulkintaan korvauskäytännössä, jonka mukaan rajoitus ei yleisesti rajaa vakuutussuojan ulkopuolelle vahingonkorvausta sopimussuhteissa vastakohtana yleiselle vahingonkorvauslain mukaiselle korvausvastuulle. Sen sijaan rajoitusehto koskee vakuutuslautakunnan mukaan niitä mahdollisia laajempia vastuita (vastuun peruste tai määrä), joihin vakuutettu on lakiin perustuvasta vahingonkorvausvastuusta poiketen sopimuksessa sitoutunut. Lisäksi lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että rajoitusehdon lavea tulkinta johtaa siihen, että toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiri jäisi varsin kapeaksi. Sellaisen vakuutussopimuksen tarjoamista, jolla ei ole varsinaista sisältöä, on lautakunnan näkemyksen mukaan pidettävä hyvän vakuutustavan vastaisena.

Johtopäätöksiä

Sopimusvastuita koskeva rajoitusehto yleisesti käytössä olevasta toiminnan vastuuvakuutuksessa on vaikeasti hahmotettava asia. On käytännössä hankalaa tehdä hypoteettisia ajatuskokeita siitä, olisiko korvausvelvollisuutta olemassa ilman sopimussuhdettakin. Rajoitusehdon tulkintavaikeudet korostavat vakuutusyhtiön vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuutta vakuutuksen rajoituksista ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Pelkkä vakuutusehtojen antaminen vakuutuksenottajalle ei riitä, vaan asia tulisi selvästi kertoa esimerkiksi vakuutuksen esittelyaineistossa. Tässä on varmasti vielä kehitettävää vakuutusyhtiöillä.